sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Kaupunkijussi





Juhannus oli meillä herttainen. Kirkas taivas ei ollut sininen, häävin kirkaskaan. Pirtti jäi pesemättä puhtoiseksi. Pihamaakin putsaamatta. Koivujen lehvät metsikössä huiski, kesän juhlasta pihlaatkin kuiski, metsikköhön kielot jätettiin, maijojen sinivalot kaupungilla koettiin. Ontuva mukaelma suomalaisesta kansanlaulusta, jos et huomannut. 

Kaupunkijuhannus maistuvine ruokineen ja nauravine seuroineen koettu, koleasta ja epävakaasta säästä huolimatta. Oli rikkinäistä autoa, jalitsun mm-kisoja, sketsihahmoja ja tulevan kummilapseni melkein maailmaan tuloa. Ynnä muuta mukavata. 

Nyt. Enää neljä työyötä, neljä vapaata, neljä työyötä ja neljä viikkoa lomaa. Ei paha. 

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Juhannusviikko











Se on juhannusviikko. Taivaalta tulee sitä ja tätä. Eikä koskaan mitään ennustettavaa. En ole enää jaksanut laskea kuinka monesti olen kastunut läpikotaisin menneenä aikana työ- ja harrastereissuillani. Sen verta keli on yllättänyt. Tänään Tällä hetkellä sataa suoraan. 

No, arki kuitenkin rullaa. Ja kesälomaan on reilut kaksi viikkoa. Nämä viimeiset viikot ovat vähän työläitä meikäläiselle, sillä ajatukset kiertävät jo lomakehää. Pitäisi kyllä yrittää - olla läsnä. Töissäkin. 

Olen stressannut hellevaatettomuuttani. Ilmeisesti aika turhaan. Jos mää tästä pilkkihaalaria tilaamaan. Koleus on iskenyt sisällekin. Taloyhtiö ei pidä lämpöä päällä. Koska on kesä. 

Säästä huolimatta taikka juurikin sen vuoksi ihanaa juhannusta meille kaikille. Joulu Juhannus on kerran vuodessa vaan. ♪♪♫

Haasteen nakkaajille tiedoksi, kyllä, ne ovat työn alla. 

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

MAYa














Hupskeikkaa. Son toukokuu puolessa välissä. Eikä ainoatakaan postausta may:an kuukautena ole tullut. Josta olenkin saanut kommentteja erinäisiltä tahoilta. Ei vain ole aika riittänyt. Kaikkeen tähän. Myös kiinnostus. Ollut kovasti miinuksella. 

On mennyt pääsiäinen, on vappu, äitienpäiväkin. On tapahtunut suurta ja paljon pientä. On ollut öljypohjaista maalia sormissa ja nenänpäässäkin. Ja se katku. Täällä huushollissa. On ollut karmaiseva. No, on leipomalla koitettu poistaa katkua. Mutta. En enää koskaan. Leivo munkkeja. Älkää kysykö miksi. 

On ihailtu valkovuokkoja. Niitä on täällä ollut. Miljoonia. On koukututtu marikirppikseen ja instagramiin. Ensimmäiseksi mainittu on kallis koukku. Vaikkakin kirppis. Mutta roikkuupahan kaivot sitä myötä ikkunassa. Ja pian on vaihtaa siihen vatruskaa. Muijaakin löytyy ja tipahtipa postiluukkuun onnea etsimässä-kangastakin. Huh. Mitäkö teen niistä. En tiedä. Kai mä jotain niistä keksin. 

Tänään lähti vihdoin sohva. Joka on pölyttynyt makkarissa puolisen vuotta. Lähti myös nojatuolit. Samalle pariskunnalle. Täällä on avaraa. Tilaa hengittää. Naapuri kysyi, muutanko, kun sohvaa kärryihin kärrättiin. Joo, muutan. Joskus. Ihan varmasti. Kittilän neiti, sori sohvaamusistuutus & nojaaamustuoliimuksiin poismenon johdosta, soittoa ei tullut. Koskaan. Ja terkkui Espanjan pimulle, joko ostit lentoliput Suomen kamaralle. Mulla ei enää tärise kädet. Ni. 

Riittääkö. 
En keksijaksaviiti nyt muuta. 
Mitä teille? 

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Tärisevät kädet




Tulin vain sanomaan, että täällä ollaan. Kotikin on. Kaaoksen vallassa. Ja käteni tärisee hiontakoneen jälkimainingeista. Hion keittiössäni lipastosenkkimikäsenytonkaankaappia. Voin sanoa, että hiontakone on parasta mitä tällä hetkellä tiedän. En enää koskaan hio käsin. Kestän tämän tärinän. Kuin nainen. 

Pian meikäläisen tärisevät kädet hoitaa tenavia toisaalla, yön yli. Me taidamme ottaa aurinkoa, aimo annoksia. Ota sinäkin. Nauti lämmöstä. Hyvät viikonlopun jatkot. 

torstai 17. huhtikuuta 2014

Tohinapetteri


Kun leipoo, siivoaa, pakkaa, pyykkää ja vaihtaa verhoja samaan syssyyn, voi löytää vaikka ohraiset ruohot, basilikan multaiset jämät ja rikotut kananmunat lattialta, maton päältä ja tietty tohinapetterin vaatteista. Yltäpäältä kaikkialta. Ainakin matto lähtee viimeistään nyt pesuun, jos ei muuta hyvää episodi lattian uudelleen sisustamisesta löytynytkään. 

Eipä tässä muuta kuin. Tohinapetterinä olo jatkukoon. Miten musta tuntuu, että. Olisin tullut vanhaksi. Unohtelen ja tiputtelen. Sellaista tämä. Yli kolmikymppisen arki. Kunhan tästä vielä. Muistaisi töihin lompsia. 

Marjukka, sympatiat sulle. Vaikka ihan mielettömän hienosti hyödynsitkin kaakelimaalin aiheuttamat tuhot. Jes. 

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Master kahvinkeittäjä


Eilen kahvinkeitin oli unohtunut päälle kymmeneksi tunniksi. Vastassa oli tiukkaan palanut kahvimönjä kannun pohjalla. Säikähdin aikalailla, muistaakseni. Yö meni levottomasti kääntyillessä täydenkuun valaisemassa huoneessa. Aamulla putsasin kahvipannun ja tsekkasin Moccamasterin kahvivisan, jossa ilmeni yhden kysymyksen perusteella (= väärä vastaus), että olen pohjaan polttaja. Auts. Kaiken ne tietää. Palovaroittimien patterit tsekattu. Tsekkaa säkin. 

Joku saattaa muistaa kuinka meikäläinen meni ja osti uuden kahvinkeittimen, kun vanhasta keittimestä tuli niin väljähtänyttä ja kylmähköä kaffetta. No, taloon tuli uusi kahvinkeitin a`la Master. Ja silti sain samanmoista litkua vetää kiduksistani alas kuin aikaisemminkin. Ei auttanut kuin ruveta tsiikaa missä vika. Ja niinkin läheltä se löytyi, kuin kahvinkeittäjästä. Auts. Keitin katos uudet kahvit pannussa olevaan kylmään vesijämään, jonka olin jättänyt sinne puhdistaessani kuuman pannun edellisellä kahvinkeittokerralla. Justsa. 

Seuraavat kaffet juon töissä. Mars matkaan.  

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Oppivainen ihiminen








Se on arki ja maanantai. Viikonloppuna opin ainakin kaksi asiaa. Eka oppi oli sellainen, että avokadopastaan kuuluu ehdottomasti reseptiin kuuluvat juustot, jotka unohtuivat kaupan hyllylle. Ja toinen oppi liittyi toimeen tarttumiseen. On nääs aikaa, kun meikäläinen on ompelevaiseen koneeseen silleen kunnolla tarttunut. Nyt tarttui. Ja sai aikaan niinkin suurta - huoah - kuin sohvalle yhden uuden tyynynpäällisen ja syntymättömälle pikkutaimelle jämäkankaista mekkoloisen. Eihän se suurta ole. Mutta. Maasta se pienikin ponnistaa. Ja kuulkaas, nymmä teen kynä sauhuten jo uusia kaavoja. Minuahan kohta saa taas kutsua sillä nimellä minkä olen ensimmäiseksi ammatikseni opiskellut. Hih. 

Ai niin, kolmas oppikin oli. Ensi vuonna aion todella muistaa varautua etelän virpojiin palmusunnuntaina suklaanamuilla ja sivistyneesti päivävaatteet puettuna päälle. Ei katos pohojanmaan kasvatti oo vieläkään perillä etelän ilmiöistä. Saanenpahan kokea virpojat tänä vuonna kahteen otteeseen, sillä pääsiäisen aikaan olen kotiseudullani ja lankalauantaiksi ostan kilokaupalla namuja. Huhuu virpojat. 

Tällä viikollakin aioin oppia monta pientä asiaa. Yksi olisi ajallaan pakkaaminen. Siinä olisikin tavoitetta kerrakseen.