perjantai 28. kesäkuuta 2013

RoinaRoope

Radio pauhaa. 
Yritän keskittyä kaappien sisällön läpikäymiseen. Eilen alkoi kirppis Turussa siskon suosiollisella avustuksella. Tänään laputan loput ja toivon parasta. Kolikkojen kilinää ja avaria kaappeja. 

Aivan liian isot neliöt yhdelle hengelle, totean. 
Aivan liian paljon tavaraa yhdelle hengelle, tuskailen. 
Aivan liian paljon käyttämättömiä. Turhanpäiväisiä. 
Aivan liian paljon. 
Kaikkea. 
Sullon 
siniset kassit 
täyteen. 
Roinaa. 

Haiku olo. 


Taidanpa päräyttää tässä joku päivä tavaroiden vähenemisen kunniaksi myös arvonnan. Eräästä, jota en koskaan saanut palautettua, vaikka sainkin väärän tuotteen. Jotain saattais kiinnostaakin. Se on House Doctoria. Että, juu. 


keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Yövalvomista

Viime yönä ensimmäistä kertaa silleen kunnolla olisin tahtonut peittävät verhot ikkunoihini. 
Katolla käveltiin kello kolme. 
Kuu killotti sen jälkeen vieden viimeisetkin unen rippeet. 
Ei siinä enää auttanut siepparit ei moiset. 

Aamulla väsytti. 
Nauratti. 
Ärsyttikin. 




Keskiviikon helle

On varmaan niin kova helle, että sekä pää että tietokone tökkivät. 

On keskiviikko. 
Kävin kaupassa. 







maanantai 24. kesäkuuta 2013

Lomakampa

Mittumaarin jälkeen unta riittäisi vaikka ja kuinka. 

Lomaan kaksi viikkoa. 
Palkallinen, 
täyspitkä, 
ansaittu loma. 
Ensimmäistä kertaa kolmikymppisessä kropassani. 

Taidan ostaa kamman. 



sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Sen suven suloisuutta

Ei ollut portinpielessä juhannuskoivuja, 
ei saunavihtaa, 
koko juhannussaunakin jäi kokematta. 
Ei kerätty luonnon kukkia maljakoihin. 
Saati tyynyn alle. 

Ei ollut isukin savustamaa lohta, 
ei mamman mansikkaraparperipiirakkaa. 
Ei ollut veljen vaimon tuomaa heraa (juustokeittoa), 
ei toisen taitajan kookosraparperipaistosta. 

Ei ollut ainuttakaan itikan surinaa. 
Ei käen kukuntaa. 

Ei ollut. 
Vaan olipa, 
juhannussalko, 
lupiini pullossa. 
Siskonpedit lattialla. 

Oli piknikkiä. 
Salaattia. 
Oli pikkusiskon vadelmabanoffeeta. 
Jäätelöä.  
Oli eväiden tekoa. 
Kauniita kattauksia. 

Oli merta. 
Veneitä. 
Hiekkaa. 
Kallioita. 
Tammisaarta ja Hankoa. 
 
Punaisia olkapäitä. 
Auringon pistoksia. 
Karanneita päähineitä. 

Valvottuja öitä. 

Ja ihan parasta seuraa. 

Paljon iloa. 
Ja naurua. 

Unohtumaton, 
erilainen 
juhannus. 
















torstai 20. kesäkuuta 2013

Pitäisi

Talonväki tuntuu olevan laiskaa sorttia, vaikka jokaisen meistä pitäisi olla siivoamassa. Yksi voisi imuroida, toinen pyyhkästä pölyt ja kolmas antaisi mopille kyytiä. Yksi tärkein tekijä puuttuu talosta, orkanisoija. Muutkin. Ne siivoajat. 

Mutta hei, en ole seuraa vailla. Sellaista seuraa, hmm. Tänne blogiini tullaan jostain seuranhakupalstoilta, juu. Tiedoksi vaan teille, että seuraa on. Riittävästi. 

Harmaa päivä. 
Etsin reseptejä. 

Odotan juhannusvieraita. 



Pitäisi. 
Olla siivoamassa. 


keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

humor

Juoksukoulu on ohi. Olin kuin rapu. Mutta juoksin. Ja mutkan takana kun kukaan ei nähnyt, kävelin. Jotta sain sykkeen alemmaksi. Meinaan, että oli nousevaa sorttia toi sydämen hakkaus. Huh. Asteita oli yli kakskytä. 

Porukalla asetimme tavoitteen syyskuulle. Ope meinas, että välitavoitteena voitais myös joku runni ottaa. 
Katselimme pilviä. 

Ihan huumori, että olin. 
Juoksukoulussa. 
Ja että tavoite on olla. 
Muutakin kuin sohvaperuna. 

Raivolla eteenpäin. 
Vai miten se oli.  





maanantai 17. kesäkuuta 2013

Aamukahvi

Kun suklaamuffinssin koko lähentelee Marimekon Oiva-mukin pinta-alaa, ollaan asian ytimessä. Jokaiselle kulaukselle purtavaa. Son oikein. 


sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Hankoniemen keikka

Olisi veljieni pojat olleet täpinöissään, kun tällaisia vanhoja autoja olisivat saaneet kurkkia tätinsä ikkunoista ja aidan raosta. Saattoi tätikin olla. Vaikuttunut. 

Kyllä polttoaine haisi. 
Ja vesi loiskui. 








Pietarsaarelaiset eksyivät reitiltään,
joten kävivät vilkuttamassa minulle,
poh(o)janmaan likalle.
Ihan kuin tuttu olisi morjestanut.
 


Sadepäivän sitruunatorttu

Mitäpä sitä sadepäivänä muuta tekisi, kuin lähtisi maistelemaan sitruunatorttua kauniiseen kahvilamiljööseen. No eipä paljon muuta. Toinen kahville tulijoista valitsi mansikkaisen kermaleivoksen, eikä muistanut lainkaan täysin maidotonta vatsaansa, kun niin kesäisen leivoksen näki. Pisteli onnellisena menemään ja niin. Muuta en kerro. 

Kahvilaan mennessä erehdyttiin hiukan ovesta ja tuupattiin itsemme jonkun kodin sisään. Oli ruokahetki menossa. Kyllä hävetti. Emme ilmeisesti olleet ensimmäisiä emmekä viimeisiä väärän oven kulkijoita. Just. 





Joo, käytiin me ennen kahveja pihviäkin pureskelemassa, mutta siitäpä ei ole kovin paljon muuta kerrottavaa kuin että sitkasta oli. Uhkasin toiselle pihvin pureskelijalle tarjoilijan kysyessä ruoan maistumista vastaavani, ettei maistunut. Mautonta ja niin kovin sitkasta. No mitä teki tämä asiakas, joka niin uhkasi kokin kunnian alas tipauttaa tarjoilijan tullessa laskua kirjoittamaan. Mitäkö. Kiitti hyvästä ruoasta. On sitä typerä. 0


keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Luopumisen tuska

Ihan kohta tulee ruokapöydän ja tuolien hakija. 
Kauan olen odottanut, että saisin nämä pois ja tilalle jotain, hmm, en tiedä mitä. Eilen puhelimessa eräs huolehti, että miksi sä laitat ne pois jos uudesta ei tietoakaan. Niin, en yhtään tiedä. Tai taidanpa tietää. Koska asiahan on näin, että jos ei pistä tuumasta toimeen, ei mitään tapahdukaan. Koskaan. Ja vaikka just nyt ei olekaan kukkaro tursuavia seteleitä pullollaan, niin millonka sitten. Ei koskaan. 

Mutta ihan kohta on kesäloma ja mä käyn ostaa värkit. Ja teen sen. Pöydän kannen. Jalat tulkoon täältä

Vaikkakin ihan täsä meinas iskeä paniikki, kun kesävieras on tulossa, että missä me sit syödään. Vissiin ulkona joka päivä. Tai risti-istunnassa lattialla. Eipähän tule syötyä nii pal. 

Ja sit ku mä menin ja otin kuvat viimosen kerran tosta ruokailutilasta, ni vähän iski paniikin lisäksi myös haikeus. Jota kai voisi käsitellä asiana luopumisen tuska. Niin hyvä pöytä ja tuolit. Niin monenlaista niiden äärellä koettu. No mutta hyvänen aika ja kaikkea kanssa, tunteet pöydän alle tai ei enää sinnekään. Huonekaluthan lähtevät niinkin kauas, ku pikkusysterille. Tuolit saavat tuntea tutun ja leveän takamukseni siis useinkin. Että näin.  






tiistai 11. kesäkuuta 2013

Tarpeellista

Päiväkahvipulla vaneritarjottimelta. 
Kyllä. 
Olen ajassa mukana ja käynyt Granitissa. 

Ja kyllä. 
On se kaunis. 

Niin tarpeellinen, 
ajatteli kultakutri ja nauroi partaansa. 



Meen toistekki. 
Tarpeellisille ostoksille. 
Juu. 

Gästbok

Pyykkikone linkosi viimeisetkin lakanat. 
Ripustin ne kuivumaan. 
Tuoksuu raikas. 

Hiljainen talo. 

Istun sohvalla. 
Ei ole heläjävää naurua, 
ei ketään keittämässä kahvia.  
Olen vain minä. 
Ja vieraiden tuottama ilo muistoissa. 
Jotka talletan. 
Yksinäisten hetkien varalle.  

Vieraskirjassa lukee mukavia. 

Ja hei, te ihmiset siellä. Jos sulla ei oo vielä vieraskirjaa käytössä, hanki se mitä pikimmiten. Son niin hyvä eepos, että. Sieltä on hyvä tarkistaa monenlaisia asioita, kuten päivämääriä, tapahtumia ja nimiä. Aikamoisia muistoja monenlaisilla käsialoilla. Mulla alkoi hiljattain neljännen vieraskirjan skriivaus. Juu. Aika meininki.  


Kiitos, että olitte. 


perjantai 7. kesäkuuta 2013

Osta heti

Ja nehän ostettiin heti. 

Huuto.netin unelmien makuuhuoneesta

Olin hidas. 

Sait sä jotain? 

Kuva täältä
Onneks vielä kaks huonetta jäljellä. 
Ja arvonta. 


torstai 6. kesäkuuta 2013

Suojassa seinien

Miten se sattuukin niin, että helteet on juurikin silloin, kun olisi muutakin puuhaa, kuin lojua reporankana vaikkapa kuumalla hiekalla. Vaikkakin inhoan auringossa makaamista. Mutta niin vaan tuntuu, että ny voisin minäkin rojauttaa ahterini sannalle ja leppuuttaa silmiäni tossa valossa. Pulahtaisinpa haaveissani veden ihanan viileään syleilyynkin. Olisin vaan. Jota teen harvase päivä, sitä ihan vaan ollania. 

Nyt mä kuitenkin koitan ahkerana jököttää ja puuduttaa takamustani kovan kovalla penkillä. Olen kahlehdittuna kangaspuihin, joihin viimeinenkin osa (lue: tekosyy) kotiutui viikonlopun toimesta. Jospa kohta pääsis ihan kutomaankin, tää loimen rakentaminen vaan ottaa aikansa. 

Koska tokihan väliin haistelen hellettä kera suuren jäätelökipon. Toki toki. 

Siskot armaat, kiitos vaan, että lakkoilette, mä syön teidänkin edestä Valion valioyksilöitä. Maistelen uutuuksia ja muistelen vanhoilla. Njam. 








Oikeesti, kuka uskoo, että joku rakentais näillä ilmoilla lointa puihin. Ei kukaan. Siksipä minäkin pesen siitepölyisen partsin tuolin ja vien sen auringon puolelle, etupihalle. Kerin sitten vaikkapa kuteet valmiiksi. Voihan sitä syksylläkin kutoa, jos kesällä ei malta. Puut ovat lainassa niin kauan kuin tässä asunnossa asustelen, eli se on vaan minusta kii, kuinka kauan todellisuudessa ovat. Kerkeen siis melko varmasti vielä monenlaista. Suunnitelmissa ei muuttoa. Vain haaveissa. 

Lämpimää päivää sullekki.